lapsuutta viisikymmentäluvulla
Pikkuveli pelkää kameraa, varsinkin salamaa. Ja kun pelkää, on tarpeen löytää turvapaikka. Pikkuveli kietoo kädet isosiskon kaulan ympärille. Tämä pitää lujasti kiinni ja vakuuttaa: "Ei mittää hättää, ei mittää." Veljeä pelottaa yhä, mutta pikku hiljaa pelko kutistuu siskon sylissä niin että lopuksi unohtuu ja nauruksi vaihtuu.
Mustaa ja valkoista: Lapsuus
20 kommenttia:
Herttaiset kuvat, puhuvat puolestaan..
Tulee oma lapsuus mieleen ..
hanne,
onkohan niin, että turvallisuudentunne on tunteuden alkusoitto, perusta. Jokaisella tulisi olla edes yksi, johon voi täysin luottaa ja turvautua. Yksi on kyllin.
Miten nuo vanhat lapsikuvat ovatkaan aina niin hellyyttäviä. Tässäkin niin aitoja tilanteita. Tunteita näkyy ja voi arvata vielä lisää.
Ihanat, onnelliset kuvat.
Voi miten ihania kuvia! Hellyttäviä. En tiedä kummassa osassa haluaisin mieluummin olla: turvaa antavana isosiskona vai turvaa saavana pikkuveljenä. Molemmilla on ilmeisen hyvä olla.
Somaa :)
Kuvista välittyy kaikki sellainen, mitä soisi olevan jokaisella muistona lapsuudestaan.
Helyyttäviä kuvia täynnä vanhaa tunnelmaa!
Hyvin säilyneitä valokvamuistoja... =)
Minäkin olin pikkuveljelle tuki ja turva ja hän minulle ilon lähde.
Hellyttävät ja kauniit kuvat. Tuovat muistoja mieleen siellä ja täällä. Kiitos :-)
Lapsella on hyväö olla, jos saa tuntea turvallisuutta, se kuuluu tärkeimpiin asioihin lapsella!
Hienot kuvat!
Ruska,
kuvaa katsellessa mietin, mikä siinä on, että joistakin ihmisistä tykkää aina vaan, tekivät he mitä tahansa tai olisivat kuinka milloinkin - ja toisista ei mitenkään vaikka yrittäisi. Kuuluu sarjaan ihmeellistä on elämä. Kuvan isosisko tykkää pikkuveljestään aina ja ikuisesti.
arleena,
onnellista on tuntea suojelusta, rakkautta, hyvää tahtoa - ja onnellista saada semmoista osakseen.
Ina,
hyvä kysymys. Kummassako olisi parempi olla ja elää: suojelevana vai suojeltuna. Jos elämä oikein on rikas ja tarjoaa parhaimpia antejaan puolin ja toisin, vastaus voisi kuulua: sekä että:).
isopeikko,
niin, ihme juttu miten paljon voi lähteä iloa isosiskosta pikkuveljelle, pikkuveljestä isosiskolle ;)
aimarii,
kumpa jokaisella olisi lapsuudessa edes joku jolle voi kertoa: pelottaa. Ja tämä ottaa pelon vastaan ja lohduttaa.
rauni,
vanhat mustavalkokuvat ovat siltoja tunnemuistoihin. Ne sillat eivät petä eivätkä sorru :).
Una,
niin, ja miten arvokkaita ovat esim. ne kuvat jossa lapsi istuu oman äitinsä sylissä. Semmoinen kuva olisi oikea voimalähde. Kävisin usein sillä kaivolla. Kuinka monella sellainen kuva on?
Sirri,
sinullakin pikkuveli ja pikkuveljellä sinut. Ihanaa. Itse en tuntenut koskaan mustankipeyttä pikkuveljeä kohtaan. Oliko minulla vahva hoivavietti vai onko ikäero niin suuri ettei kilpailutilannetta syntynyt - tai jokin muu syy. Ehkä "syy" ilman sarvia ja hampaita on hän itse. Pikkuveljestä on vaan niin helppo pitää, häntä rakastaa.
Harakka,
niin, lapsi on avuton eikä pärjää ilman että saa tukea ja turvaa itseään vanhemmilta. Niin isältä ja äidiltä kuin hyvässä lykyssä isosiskolta tai -veljeltä.
Kenen kanssa tänään koen turvaa, on hyvä kysymys jokaiselle. Kenelle itse voin olla turvalähteeksi, sitäkin mietin.
Kiitos sinä ahkera, lensit pilveltä toiselle, kiveltä kivelle. Ilahduin kovasti, kiitos sinulle :-)
Sirri,
linnut ovat suuri iloni. Blogisi kautta pääsen tekemään niiden kanssa lähempää tuttavuutta, ihastelemaan niiden kauneutta, luonnon moni-ilmeistä nerokkuutta. Ilo on puolellani, kiitos sinulle.
...turvassa on paremmassa kuin on lintu emon siiven alla...
Kiitos laulusta, aloin sitä hyräillä :)
Kuvat ovat tunteita täynnä. Luottamus. Lämpö. Rakkaus. Syli.
Minä olin pikkusyssi. Isot syssit ovat kertoneet miten minua hoivattiin.
Kaanon,
oi ihanaa, opin sinulta uuden sanan (rakastan sanoja ja niiden merkityksiä): pikkusyssi :).
Suloista on pikkusyssin kasvaa hellittelyssä, sylissä, turvassa. Luottamus saa hyvän perusravinnon. Oikeaa kasvun juurihoivaa :)
Pikkusysterin sydäntä läikäytti kuvat, joista oma 50-luku tulvahti mieleen. Jokainen kuva tuolta aja lta on aarre.
Marjattah,
pikkusisaren kommentti ilahduttaa, kiitos. Viisikymmenluvussa on taikaa. Onneksi ovat kuvat auttamassa paluumatkaa. Elämää 50-luku ja lapsuus on, ei kuollutta historiaa. Tunteet avaavat tien muistoille.
Lähetä kommentti