Kerron tarinan jonka olen kuullut hyvin läheltä ja siksi sen kaikki käänteet ovat tutut.
Anni ja Pentti ostavat talon maalta siksi ettei heillä ollut sijaa kaupungissa... tai totta puhuen olisi ollut monenkin kadun varrella, kivitalossa, jos olisivat asfaltin ystäviä vaan kun eivät olleet. Ja koska puistoon ei voinut ajatella rakennettavaksi ihmispesää, heidän katseensa kääntyvät kohti luontoa ja vanhaa maalaistaloa, missä tuvan seinäkello on pysähtynyt kun kukaan ei ole antamassa sille vauhtia ja toivoa: päivä se on huomennakin.
Talokaupat tehdään ja Anni ja Pentti aloittavat vanhoina toteuttaa nuoruuden unelmaansa. Mikä on ihmisen onni, he kyselevät kujerrellen toisiltaan. He tietävät vastauksen kun Pentti katsoo Annia ja Anni Penttiä. Sinä. Minä. Me. Lintu. Taivas. Järvi. Heilivä heinä. Kurvikas kylätie. Aitan nariseva ovi. Postilaatikko maitolaiturin kupeessa.
Pentti tarttuu Annia kädestä, sipaisee suullaan tämän huulia ja yhyttää silmäterät silmäterään. Sanaton rakkaus valaisee heidän kulkuaan aamuhämärässä kun he köpöttävät mäen päälle. Pentti työntää kätensä postilaatikkoon ja onkii uunituoreen Kulman Kuulumiset toiseen kainaloonsa: toisessa kainalossa on nyt tieto, toisessa lähde. On lehti. On Anni. On onni.
- Jaahas, kunta järjestää radontalkoot, Pentti ilmoittaa kun on levittänyt lehden tuvan pöydälle, maitokahvin viereen ja päässyt uutisvireeseen.
– Mitkä ihmeen radontalkoot? Anni kysyy pöydän toiselta puolelta. He ovat jakaneet lehden ja Anni on juuri päässyt sukututkimusselostuksen imuun.
– Kunnantalolta saa hakea alennettuun hintaan rasian, millä voi mitata, onko talossa radonia. Rasia pidetään talviaikaan pari kuukautta samassa paikassa pöydällä, ei kuitenkaan tulipesän, ulko-oven eikä ikkunan lähellä. Mittauksen jälkeen rasia lähetetään Säteilyturvakeskukseen ja saamme tulokset kahden kuukauden perästä.
– Tämän talon emäntä kuoli melko varhain keuhkosyöpään. Eikös radon aiheuta juuri tuota syöpää?
– Siinäpäs se. Koko radonista ei ollut tietoa siihen aikaan kun tämän talon ostimme; tällä seudulla ylipäänsä radonarvot ovat korkeat.
Aika täyttyy. Kuukausien perästä Anni ja Pentti saavat
Säteilyturvakeskukselta postia: talon radonarvo on 672 Bq/m3. Säteilyturvakeskus suosittaa huomattavia korjauksia, jotta radonpitoisuus jäisi alle kahdensadan, jolloin taloa voisi radonin suhteen nimittää terveeksi.
kuva
- Apuva! huudahtaa Anni, - tämä talo on asumiskelvoton. Ja kannattaako näin vanhaa taloa edes ruveta korjaamaan: radonimurit, radonkaivo, radonputket, ei, ei, kaikki maksaa ja mitä hökötyksiä ja imureita ja surinoita meidän silmämme ja korvamme joutuisivat kestämään, Anni tarttuu hiuksiinsa ja vetelee niitä kuin olisi ollut pahanteossa.
He napsauttavat netin päälle ja ryhtyvät lukemaan Säteilyturvakeskuksen sivuilta:
Perustietoa radonista
”Maaperän uraanipitoisuus vaikuttaa asunnon radonpitoisuuteen. Mitä suurempi on alueen maaperän uraanipitoisuus, sitä suurempia radonpitoisuuksia siellä esiintyy asunnoissa. Myös maaperän ja täytemaan läpäisevyydellä on merkitystä: Mitä karkeampi ja läpäisevämpi maa, sitä suurempia ovat radonpitoisuudet. Suurimmat pitoisuudet esiintyvät eteläisen Suomen alueella.”
– Näin tässä kävi. Meidän on muutettava. Mutta myydäkään emme taloamme voi, koska tämä on terveysriski. Eikä korjaus kannata, Annin silmissä läikkyy vesi.
– Sinä säteilet minulle aina, Pentti yrittää kömpelösti ilahduttaa elämänkumppaniaan vastamäessä mutta lohtu ei osu maaliin. – Huono vitsi, Anni nousee penkiltä ja alkaa pakata pahvista matkalaukkua, minne tunkee omat ja Pentin vaatteet, kipot ja kupit.
– Täällä ei olla enää hetkeäkään, hän ilmoittaa. – Tuletko mukaan?
– Totta ihmeessä, materia on materiaa, sinä olet sinä, lihaa ja verta ja kaikkea ihanuutta mikä naisessa on. Sinun perässäsi kuljen vaikka maailman ääriin. Etsitään seuraavaksi oma kolo, missä säteilet vain sinä.
Anni nyökkää. Sinä päivänä maailmaan syntyy kaksi kulkuria.
Heidän tarinansa jatkuu.
Pakinaperjantai: Käärmesolmu ja uraaniviitta
